Hanoi – Halong bay – Sa Pa – Hoi An – Nha Trang – Dalat – Mui Ne – Ho Chi Minh
Teimme hyvän ystäväni kanssa kuukauden kestävän reissun Vietnamiin loka-marraskuussa 2016. Menolentomme oli Hanoihin, ja paluulentomme Ho Chi Minhistä. Lennot maksoivat vähän päälle 500e Travellinkin kautta. Pääsimme perille Hanoihin aamupäivällä 25.10.
Hanoi
Hanoista olin aiemmin lukenut ja kuullut sen olevan kiireinen ja vilkas. Se suinkin piti paikkansa. Kadut olivat ahtaat ja täynnä (oikeasti täynnä!) skoottereita ja kävelijöitä. Liikenne oli kaoottinen, mutta kuitenkin omalla tavallaan toimiva, koska emme nähneet yhtäkään kolaria aikanamme siellä.
Keskellä kaupunkia on kuitenkin todella nätti Hoàn Kiem-niminen lampi, minkä ympärillä oli mukava kävellä. Lammen nimi viittaa miekkaan, joka on haudattu sinne. Miekka kuului keisari Le Loille, ja kertomuksien mukaan Kim Qui, kultainen kilpikonnajumala, pyysi Le Loita luovuttamaan miekan itselleen. Le Loi nimesi lammen tämän tapahtuman mukaan, ja keskelle lampea pystytettiin pieni torni kilpikonnalle.
Hanoin kasvitieteellinen puutarha ei ole kovin ihmeellinen. Siellä on lähinnä vain viheraluetta, iso lampi, ja häkeissä lintuja ja apinoita. En voi suositella sitä nähtävyydeksi 🙂 Hanoi sopii ihmisille, ketkä eivät häiriinny melusta, hälinästä ja ahtaudesta. Meitä se rupesi ahdistamaan ja päätimme jatkaa matkaa pikimmiten.
Hanoin vilskettä
Meditoiva henkilö lammen reunalla
Halong Bay
Hanoista buukkasimme yhden yön paattiretken Halong Baylle. Olimme lukeneet, että omatoimisesti sinne on vaikea päästä. Paikallisilta kalastajilta jos kyytiä kysyy, niin he pulittavat matkasta paljon, ja ovat usein töykeitä. Emme halunneet kokeilla onneamme, niin päädyimme ostamaan retken. Halvimmillaan retken saa 60$, kalliimmat ovat reippaasti yli satasen. Halvimmat ovat ns. bilepaatteja, ja ruoka niillä aika köyhää. Eli jos örvellys ja tasottomuus ei kiinnosta, niin suosittelen maksamaan laadukkaammasta 🙂 Me maksoimme noin 70$ ja meno oli rauhallinen (paitsi laivan henkilökunta tykkäsi laulaa karaokea täysillä), ja ruoka oli suhteellisen okei. Retkeen sisältyi kuljetukset, ruuat, käynti yhdellä saarella, kajakointia, käynti tippukiviluolissa ja muuta pientä ohjelmaa.
Mahdollista on myös ostaa muutaman yön retkiä, missä osa öistä ollaan paatilla, ja osa saarella. Kuulimme paljon hyviä kokemuksia niistä retkistä.
Halong baylla on kuulema noin 3000 kalkkikivisaarta, mutta viralliseksi lukemaksi vietnamilaiset ovat määränneet 1969 johtaja Ho Chi Minhin kuolinvuoden mukaan. Kertonee herran vaikuttavuudesta maassa. ”Halong”-sana tarkoittaa laskeutuvaa lohikäärmettä, ja lohikäärme on vietnamilaisille voiman symboli. He ovat voittaneet jonkin muinaisen sodan kiinalaisia vastaan tämän lahden tuhansien saarien avulla. Vihollisen oli ilmeisen vaikeaa kulkea tällaisessa ympäristössä, kun vietnamilaiset tunsivat alueen hyvin.
Paikallisia kalastajia veneillään
Halong Bayn auringonlasku on yksi kauneimpia näkemiäni
Sa Pa
Halong Baylta tultiin takaisin Hanoihin, ja Hanoista buukattiin trekki Sa Paan. Se maksoi noin 70$ ja sisälsi yöbussit sinne ja takaisin, home-stay -majoituksen, ruuat ja oppaan. Yöbussin tultua aamulla perille meitä odotti vastassa iso joukko lähikylien naisia. Kaikki hyökkäsivät tarjoamaan kotiaan home-stay -majoitukseen, ja olomme oli tosi epävarma. Emme tienneet kuuluiko meidän lähteä jonkun heistä mukaan. Fiilis kuitenkin oli, ettei mukaan kannattanut lähteä. Muita matkalaisia tultiin nimillä varustettujen lappujen kanssa hakemaan. Odotettuamme jonkin aikaa, mies skootterilla saapui ja näytti lappua missä meidän nimet lukivat. Hän kyyditsi meidät hotellille, missä saimme retkeen kuuluvan aamupalan.
Kuulimme sitten myöhemmin, että jotkut olivat erehtyneet menemään tällaisen naisen matkaan, ja heiltä oltiin pulitettu todella paljon rahaa kaikesta ruuasta ja palvelusta erikseen (kun pakettiretkellä ei todellisuudessa tarvitse maksaa niistä paikanpäällä enää). Ja jotkut olivat odotelleet tuntikausia matkaanlähtöä, ja nainen oli vain sanonut ”kohta, kohta”. Lopulta he olivat luovuttaneet ja lähteneet ominpäin päiväksi kävelemään, ja palanneet bussilla takaisin Hanoihin.
Aamupalan jälkeen oppaamme, nuori nainen tuli hakemaan kymmenhenkisen porukkamme. Lähdimme suuntaamaan kohti upeaa laaksoa, mitä peitti isot riisipellot. Edellisenä päivänä oli satanut, joten polut olivat todella mutaisia ja liukkaita. Muutamat lähikylien naiset kulkivat matkassamme, ja tarjosivat apuaan jyrkissä laskussa ja liukkaimmissa kohdissa. Maisemat olivat hienot, mutta pilvisestä säästä johtuen valokuvat jäivät aika harmaiksi 🙂
Rouva hämähäkki söi omaa aamupalaansa
Lounaspaikassa nämä avustaneet naiset hyökkäsivät jokaisen henkilön luokse, ketä olivat auttaneet, kauppaamaan pussukoita, laukkuja ja koruja, ja suunnilleen vaativat meitä ostamaan, koska olivat ”hyväsydämisesti” auttaneet meitä matkalla. Olin hieman järkyttynyt, koska olin oikeasti sinisilmäisesti ajatellut sen olevan lähes pyyteetöntä, ja suunnitellut joka tapauksessa antamaan hyvän tipin sille naiselle, kuka minua oli auttanut. Ostin sitten täysin ylihinnoitellun, homeelle tuoksahtavan pussukan… Siitä jäi vähän nihkeä fiilis.
Illansuussa saavuimme perille perheen kotiin. Meitä hostannut perhe oli mukava, ja saimme seurata perheen arkea yhden illan. Ruoka tehtiin sisällä avotulella, ja oli mukava päästä seuraamaan prosessia. Illalla kertoilimme matkatarinoita ja tarinoita elämästä muiden retkeläisten kanssa. Taidettiin siinä maistaa jotain paikallista väkevääkin. Aamulla jatkettiin matkaa ja kävelimme hieman lyhyemmän matkan, kuin edellisenä päivänä. Pieni bussi oli noutamassa meitä kävelyn loppupäästä, ja kuljetti meidät takaisin Sa Pan kylään.
Kuvassa näkyy ystäväni ja minua avustanut nainen
Ruoanlaittoa tulella. Kamerani on vanha, niin kuin näkyy 🙂
Hoi An
Sa Pasta lähdimme yöbussilla takaisin Hanoihin. Mietimme pitkään, kuljemmeko reissumme pisimmän välimatkan yöbussilla vai yöjunalla. Yöbussi on reippaasti halvempi vaihtoehto, mutta junan mukavuus ja tasaisempi kulku houkutteli enemmän. Päädyimme buukkaamaan yöjunan, ja se maksoi 45$. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa junaan lipun. Nettisivuilla sama matka voi maksaa 65$. Omat lippumme ostimme hostellin kautta, ja mies kertoi, että nettisivuilla tosiaan on kalliimmat hinnat samalle matkalle. Junamatka oli miellyttävä, ja jaoimme neljän hengen hyttimme mukavan brittipariskunnan kanssa. Tosin juna oli kolme tuntia myöhässä määrittelemättömästä syystä, mutta se nyt on ihan normaalia sielläpäin.
Junalla tullessa suositeltiin jäämään pois Da Nangissa, ja jatkaa bussilla tai taksilla alle tunnin matka Hoi Aniin. Hoi Anissa asema on ilmeisesti kaukana keskustasta, ja pääsy sieltä pois on hankalaa. Jäätyämme pois, meillä ei kuitenkaan ollut hajuakaan mistään busseista, eikä kukaan asemalla osannut/halunnut auttaa. Sattumoisin asemalla oli eräs filippiiniläinen pariskunta, ketkä yrittivät myös päästä Hoi Aniin. Sovimme sitten taksin kanssa, että maksamme matkasta 100 000 dongia (noin 4€) per naama, ja pääsimme suoraan hostellille.
Hoi An on ihana! Nimenomaan Hoi Anin vanha kaupunki. Siellä oltiinkin muutama päivä pidempään kuin alunperin suunniteltiin. Vanhaan kaupunkiin pyydetään (melko korkeaa) sisäänpääsymaksua muutamalla kadulla lännestä päin tultaessa. Tämä oli meillekin aika hämärä juttu, ja kannattaa katsoa, ettei kävele kaupungista ulos tällaisen lipunmyyntipaikan ohi, koska pyytävät sitten sisäänpääsymaksua kun olet menossa takaisinpäin. Vaikka näkevätkin sinun kävelevän kaupungin sisäpuolelta ulos, niin eivät aio päästää sinua enää sisään ilman sisäänpääsylippua. Myyjät kyllä neuvovat kiertotien, missä ei tarvitse maksaa, mutta se on suhteellisen pitkä reitti kävellä takaisin. Meillä oli hostelli siellä rannan puolella, pari kilsaa sieltä keskustasta. Monilla hostelleilla on pyörät lainattavana, ja niillä pääsee kivasti. Liikenne on maltillisempaa joten sekaan uskaltaa. Niin ja kun sieltä rannan puolelta tulee kaupunkiin, niin ei ole niitä lipunmyyntikojuja.
Hoi An on kuuluisa vaatteentekijöistään, ja hinnat oikeasti oli alhaisemmat, kuin muualla. En teettänyt vaatteita, niistä kokemuksista olin kuullut paljon erilaisia kertomuksia, niin tyydyin valmiisiin vaatteisiin.
Hoi An oli täynnä näitä kauniita lamppuja
Nha Trang
Hoi Anista mentiin yöbussilla Nha Trangiin. Oltiin kuultu että paikka on täynnä venäläisiä turisteja, ja moni vältteli paikkaa sen takia. Itse en pelkää venäläisiä, ja mielestäni he ovat suurimmaksi osaksi ihan mukavia. Paikasta mihin yöbussi jätti aamulla, oli pitkä matka hostellille mikä oltiin buukattu, niin otettiin taksi. Ja perskule kun sen yhden kerran unohdettiin neuvotella se hinta matkalle, niin taksikuski pulitti sairaan ylihinnan! Vaikka kuinka sitä on reissannut niin näköjään se voi sen kerran unohtua, ja saada nenilleen siinä yhdessä kuuluisimmista kusetustavoista.
Nha Trang kaupunkina ei ollut kovin ihmeellinen, perus ”turistikaupunki”. Sielläpäin oli silloin sadekausi lopuillaan, ja kuultiin että oli ollut todella rankat sateet. Meille sattui niin hyvä tuuri, että ne kaksi päivää mitä oltiin siellä, paistoi aurinko ja päästiin vihdoinkin rannalle.
Nha Trangin vauhtia
Ranta!
Hah! Ensimmäinen ikinä näkemäni TEKOKUKKAKAUPPA! Tunnistin tuoksuttomuudesta 🙂
Dalat
Nha Trangista lähdettiin sisämaahan Dalatiin (noin 4h bussimatka). Kaveri oli lukenut kaupungista enemmän, ja hänellä oli mielikuva ihanasta pienestä vuoristokylästä raikkaassa ilmastossa ja maisemissa. Perillä kuitenkin raikkaan vuoristoilman sijasta hengittelimme samaa pakokaasua kuin isommissa kaupungeissa, ja hälinä oli lähes samalla tasolla Hanoin kanssa (onneksi ei ihan niin paha kuitenkaan).
Uljas ratsumme!
Me introvertit saimme tarpeeksemme ihmisistä ja kaottisesta liikenteestä. Ahdistuksen taso oli jo äärirajoilla, kunnes kaverini näki pienen järven, ja järvellä muutaman polkuveneen… Hyvän idean saattelemana hypättiin joutsen(näytti enemmän kanalta)-polkuveneeseen ja nitisevät polkimet suhaten poljettiin keskelle tietysti, missä ei ollut muita. Kaljat tietysti mukana. Tunnin istuskelun jälkeen helpotti hetkeksi!
Dalatissa tehtiin hostellin kautta pieni viidakkoretki. Sekin oli kyllä pettymys, koska luvatun 18km sijasta kävelimme 5km. Ja olimme kuitenkin varmistaneet, että varaamme oikeaa trekkiä. Noh, kannattaa olla todella tarkkana. Itse emme jaksaneet tästä alkaa valittamaan. Trekki oli kuitenkin mahtava. Saimme kahlata kunnon virtauksissa. Omalla mittapuulla se oli jo aika extreame! Olo oli kuin Indiana Jonesilla 😀
Tiikerivesiputous
Virtaus oli paikoiten todella voimakasta, oli aika jännää ylittää jokea!
Ensimmäistä kertaa elämässäni näin luonnonvaraisesti näitä sympaattisia lihansyöjäkasveja! Olen kuullut, että jossainpäin maailmaa ne voivat olla niin suuria, että nielaisevat hiiriä ja rottiakin… Nämä olivat vain noin 10cm pitkä 🙂
Mui Ne
Dalatista matka jatkui Mui Ne:hen. Mui Ne oli rauhallinen ja ihana! Valitettavasti kalliit hotellit omistavat suurimman osan rannoista, ja pulittavat rantatuolin päiväkäytöstä maltaita. Meidän onneksemme olimme buukanneet hostellin täydelliseltä paikalta, missä oli pieni hiekkaranta, kenenkään omistamaton, täysin meidän käytössämme. Ja myös nähtävyys ”Fairy Stream” (suosittelen!) oli ihan siinä vieressä. Joki on noin pari kilsaa pitkä, ja syvimmillään 30cm, ja sitä pitkin voi kahlata koko matkan. Eli jos sinnepäin eksyy, eikä halua mennä rantahotelleihin, etsikää hostelli kyseisen joen läheisyydestä. Mui Nessa ilmeisesti on jossakin public beach, mutta tältä alueelta se oli kaukana.
Tosin, mitä näihin makeanveden loisiin ja bakteereihin tulee, en tiedä kuinka saastunutta tämän joen vesi voi olla… Välttelen aina lampia ja järviä trooppisissa maissa, mutten kuollakseni tajua, miten en ajatellut että tämä joki voisi olla myös täynnä kaikenlaista. Oireita ei ole kuitenkaan tullut, mutta kannattaa silti selvittää, voiko joessa olla jotakin, ennen kun sinne menee. 🙂
Ruoka oli kaikista halvinta Mui Nessa, joten siellä kelpaa mässäillä.
Auringonlaskua katseltiin joka ilta tältä kivalta biitsiltä, ja harvoin näkyi muita ihmisiä
Fairy Stream oli upea luonnon muokkaama nähtävyys! Punaista ja valkoista hiekkaa 🙂
Ho Chi Minh
Mui Nesta lähdettiin sitten viimeiseen kohteeseen Ho Chi Minhiin. Oltiin kuultu kauhutarinoita liikenteestä ja kiireellisyydestä, mutta perillä totesimme paikan silti olevan paljon toimivampi ja mukavampi, kuin Hanoi. Lähes kaikkialla oli jalkakäytävät (muutama skootteri niitäkin pitkin kulki kylläkin). Ja ihmiset noudattivat liikennevaloja paremmin, kuin Hanoissa.
Täällä kannattaa suosia paikallisia katuravintoloita halvan hinnan ja laadun puolesta!
Kävimme sotamuseossa (War remnants museum), ja se oli todella pysäyttävä kokemus. Harvemmin näkee Vietnamin sodasta kertovia dokumentteja tai elokuvia, mitkä olisivat kuvattu vietnamilaisten näkökulmasta. Museossa oli paljon ihmisiä, ja monet itkivät ja joutuivat pitämään taukoa välillä. Mutta nykypäivän vietnamilaisia ymmärtääkseen, se voi olla tarpeellinen kokemus.
Sadepilviä pilvenpiirtäjien yllä
Kuvan tyttö sai kyyneleet silmiini. Sodan aikana USA pudotti myrkkyä nimeltä ”Agent Orange” laajoille alueille Vietnamin luontoon. Myrkky tuhosi metsät ja tappoi paljon ihmisiä. Myöhemmin huomattiin sen vaikuttavan ihmisiin dna-tasolla, ja monet seuraavat sukupolvet syntyivät epämuodostuneina ja vaikeasti vammaisina. Tämä kuvan tyttö halusi koskettaa kaunista kukkaa.
Vietnamilaiset ovat pääosin mukavia ja avuliaita, mutten ole missään maassa tullut huijatuksi samalla tavalla kuin täällä. Se on kovin yleistä tässä maassa, joten kannattaa olla tarkkana siitä mitä maksaa mistäkin ja mihin lähtee mukaan.
On upeaa, miten tämä maa on voinut nousta takaisin jaloilleen niin rankasta lähihistoriasta huolimatta. Hatunnosto kaikille vietnamilaisille!
