Nette maailmalla Matkailua ja ajatuksia

Cusco & Salkantay-trek Machu Picchulle

Tämä oli ensimmäinen omatoimimatkani, syys-lokakuussa 2014. Olin Perussa kolme viikkoa, mikä näin jälkikäteen tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta. Suuntaan sinne joskus tulevaisuudessa jatkamaan reissua… Maksoin lennoista 1050€ Supersaverin kautta, mikä oli muutama vuosi sitten halpaa. Tänä päivänä sinne saa lentoja paljon halvemmalla.

 Vaihtolentoja oli kolme (Hki-Lontoo-Miami-Lima-Cusco) ja tulin kipeäksi lähtöaamuna. Kotona mietin hetken, että menenkö lääkäriin, ja saisin vakuutuksesta rahani takaisin ja lähtisin reissuun myöhemmin. Mutta itsepäisenä halusin lähteä, koska olin jo vuosia haaveillut siitä. Matka todellakin  oli tuskainen, ja jokaisen lennon jälkeen olin aina vain kipeämpi. Saavuin Cuscoon noin 30h matkanteon jälkeen.

Cusco

Cusco sijaitsee Andien vuoristossa noin 3400m korkeudella merenpinnasta. Vuoristotaudin vaara on todellinen, ja taudin voimakkuus on yksilöllistä, eikä siihen merkittävästi vaikuta edes fyysinen kunto. On suositeltavaa, että ensimmäiset päivät otetaan iisisti, ja kokateetä juodaan jatkuvasti, tai pureskellaan suussa kokalehtiä. Se on inkojen muinainen tapa, ja todistetusti helpottaa sopeutumista korkeiden paikkojen ilmastoon. Apteekeissa ja joissakin vaellusliikkeissä myydään myös happipulloja. Niistä voi olla hetkellistä apua, jos sopeutuminen tuntuu vaikealta. Sellainen kannattaa ottaa mukaan ainakin vaelluksille.

Huomioksi; monet vakuutusyhtiöt eivät korvaa vuoristotaudista aiheutuvia sairaalakustannuksia, tai menehtymisestä korvauksia edunsaajille, joten kannattaa olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön ennen matkaa 🙂

Lentokentällä näin ihmisillä kokatee-mukeja käsissä, mutten nähnyt mistä he olivat ne ostaneet. Oloni oli flunssan kouristuksessa niin hirveä, että halusin nopeasti hostellille. Pään kiristys alkoi taksimatkalla, ja yritin hengittää rauhallisesti ja pitkästi. Olin yrittänyt kotona kuvitella miltä tuntuu silloin, kun happea on vähän, mutta sen tietää oikeasti vasta paikan päällä.

Cusco on joskus äänestetty yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista, eikä tarvitse ihmetellä miksi. Rakennukset ovat vanhoja, ja huokuvat historiaa. Myönnän, etten uskaltanut kulkea kaduilla kamera kädessä, joten nättejä kaupunkikuvia ei siis tullut otettua 😀

Ensimmäiset päivät menivät maatessa sängyssä. Kävin kaupasta ostamassa hunajaa ja valkosipulia. Vedin sen kynsi kynneltä raakana (säälin huonetovereitani). Parin päivän sisällä olo alkoi helpottamaan, ja pystyin lähteä kiertelemään kaupunkia.

Hintataso Cuscossa ei ole erityisen edullinen, mutta länsimaalaiselle se tuntuu tietysti edullisemmalta. Täällä paikalliset puhuvat suhteellisen hyvin englantia. Helpommalla pääsee, jos osaa edes jonkin verran espanjaa. Kannattaa opetella ainakin tärkeimpiä sanoja/lauseita, kuten esimerkiksi ”missä on..”, ”paljonko on..”.. yms. Pieni taskusanakirja osoittautui käytännölliseksi ja tarpeelliseksi.

Cuscon lähiympäristössä sijaitsee paljon mielenkiintoisia historiallisia kohteita. Niille kannattaa tehdä päiväretkiä, opastettuja tai itsenäisiä. Itse kävin Moraylla, joka on arkeologinen terassimainen rakennelma, jonka syvimmässä kerroksessa lämpötilaero korkeimpaan kerrokseen voi olla jopa 15°. Jännää… Sen arvellaan olleen inkoille paikka, missä on testattu eri kasvien kasvamista erilaisissa lämpötiloissa.

Lähistöllä on myös esimerkiksi kuun temppeli, Saksaywaman (vanha kaupunginmuuri), ja pyhä laakso. Cuscossa on paljon museoita ja vanhoja kirkkoja.

 

Salkantay & Machu Picchu

Cuscosta tehdään monia eri trekkejä Machu Picchulle. Inca-trail on niistä suosituin, ja sesongin aikaan se täytyy varata hyvissä ajoin etukäteen. En ollut sitä varannut, koska alunperin suunnittelin matkaavani Machu Picchulle, tunnetummin Aguas Calientesiin, junalla. Paikan päällä muutin kuitenkin mieleni, ja sain suosituksen tehdä Salkantay-trekin. Kuulema se on toiseksi suosituin vaihtoehto Inca-trailin jälkeen, mutta ei koskaan buukattu täyteen. En ollut koskaan trekannut aiemmin, ja ostin siis vaelluskengät ja muut tarvikkeet muutama päivä ennen lähtöä… Huom. muistakaa sisäänajaa vaelluskenkänne 😀 Opin tämän kantapään kautta 😉

Cuscosta lähti kuljetus Mollepata-nimiseen (altitude/korkeus 2800m) pieneen kylään, mistä trekki alkoi. Täytyi ilmoittautua jollekin puistovirkailijalle(?) että tietävät minkä nimisiä ja maalaisia vaeltajia reitillä kulkee. Ensimmäisenä päivänä käveltiin noin 8h, ja noustiin noin kilometri… Oli aika rankkaa. Yövyimme leirintäalueella. Suosittelen hommaamaan hyvän pohjakunnon ennen tällaisille retkille lähtemistä 😉

Toinen päivä oli vaativampi, nousu oli jyrkkä Salkantay Pass -huipulle (alt.4600m) asti kivikkoisia rinteitä. Jokainen askel tuntui painavan sata kiloa, ja happi tuntui tosiaan loppuvan. Tässä vaiheessa tarvitsin itse hieman extra-happea happipullosta. Elämäni ensimmäinen trekki pitikin sitten aloittaa yhdestä haastavimmista, Salkantay valloitettu! Nilkat oli turvoksissa, polvi rikki, niska ja selkä ihan jumissa. Pakko silti sanoa että amatööriksi ihan hyvä suoritus 🙂

Sitten tasaista laskua taas 8 tuntia alas viidakkoon. Mulla nousi kuume (varmaan ylirasituksesta), ja jouduimme ottamaan autokyydin seuraavasta kylästä (nimeä en muista, alt.3000m) Santa Teresaan (alt.1800m).

Santa Teresassa makasin koko illan ja yön teltassa kuumeessa. Olo oli todella huono, enkä tiennyt selviäisinkö viimeisen päivän trekkauksesta Machu Picchun kylään. Kylässä oli yksi tai kaksi apteekkia, molemmat kiinni. Plus olin ajattelematon, enkä ollut nostanut käteistä, eikä kylässä ollut yhtäkään atm:tä. Join paljon vettä ja yritin nukkua. Lähettelin jo vanhemmilleni viestiä, että se on menoa nyt 😀 Ei kyllä naurattanut silloin. Ihme ja kumma (ja luojan kiitos), aamulla kuume oli kokonaan poissa.

Santa Teresasta trekki siis jatkui aamulla kohti Machu Picchun kylää, eli Aguas Calientesia (alt.2050m),  kylässä sijaitsevien kuumien lähteiden mukaan.

Tuntien kävelyn jälkeen pääsimme vihdoin illan suussa perille Aguas Calientesiin, Machu Picchu puebloon (pueblo=kylä). Varattiin hostellista huoneet, ja sitten parin tunnin päikkäreille!

Kylä on pieni ja tunnelmallinen. Kuumiin lähteisiin on sisäänpääsymaksu. Itse en sinne mennyt, mutta kuulin sen olevan mukava kokemus.

Aamulla lähdimme Machu Picchulle (alt.2430m). En muista, oliko meillä liput valmiina, vai lunastimmeko ne sieltä lipunmyyntikojusta. Vaihtoehtoina on kävellä 1-2h jyrkät portaat ylös (nousu 400m), tai ottaa bussi sinne. Muistaakseni bussi kuuluu sisäänpääsymaksun hintaan. Pohjelihakseni olivat hyvä (teko)syy mennä bussilla 😛

Machu Picchu, tuo yksi upeimmista maailmanperintökohteista. Sen löysi vuonna 1911 yhdysvaltalainen Hiram Bingham. Merkkejä aikaisemmista löytäjistä löytyi kuitenkin paljon, mutta  paikan toi julkisuuteen vasta tämä kyseinen henkilö. Machu Picchun rakentaminen alkoi 1400-luvulla. Se on yksi inkojen viimeisiä tukikohtia espanjalaisten valloitettua maat. Inkat hylkäsivät sen 1500-luvun loppupuolella, kun espanjalaiset olivat voittaneet sodat.

Machu Picchu on todella hyvin piilossa rotkojen keskellä vuoristossa. Pilvisellä säällä pilvet peittävät kaupungin kokonaan. Lienee yksi syy minkä takia paikkaa ei ole löydetty helposti.

Aguas Calientesissa kokeilin marsua, perulaisten perusruokaa. Koostumus on kanamainen, maku aika vahva. Sain siitä vatsakipuja, ja myöhemmin kuulin joidenkin maanneen jopa päiviä sängyssä vatsakipujen takia. Eli kannattaa huomioida tämä, jos aikoo joskus kokeilla marsua!

Aguas Calientesista menin junalla takaisin Cuscoon. Juna jättää jonkin matkan päähän, joten taksi täytyy ottaa asemalta keskustaan. Viimeiset päivät menivät rauhallisesti museoissa kierrellen, kahviloissa istuskellen ja kirjoja lueskellen. Olen varsinainen kahvin rakastaja, ja opin, että näillä korkeuksilla kannattaa ottaa vähän rauhallisemmin kahvin kanssa, sillä yksikin kuppi todella alkaa tykyttämään! Perulaiset ovat pääosin mukavia ja auttavat mielellään.

Peru on mielenkiintoinen maa kulttuuriltaan ja historialtaan. Sinne kannattaa ehdottomasti tehdä pidempiä reissuja, että ehtii näkemään tarpeeksi. 🙂